torstai 19. lokakuuta 2017

Kaavoihin kangistunut

Reilun kymmenen vuoden aikana olen ehtinyt ratsastamaan niin ratsastuskoulun tunneilla kuin omien ponien kanssa valmennuksissa. Aikojen myötä haaveet kisaamisesta esteillä ovat vaihtuneet kouluratsastuksen pariin. Jotkut jutut ovat kuitenkin pinttyneet minuun kiinni pahemmin kuin edes pitäisi ja pidempi omatoimisen ratsastelemisen jakso on vain tehnyt minusta koko ajan pahemman kaavoihin kangistujan. Käydäänkin läpi absoluuttisia lempitehtäviani kentällä ratsastaessa tai ehkä jopa paheitani. 

Yksikään ratsastuskerta ei lähde käyntiin ilman avotaivutuksia pääty-ympyrällä. Kyseisen tehtävän olen imenyt itseeni valmennuksista vähän liiankin innokkaasti. Yleensä tykkään viettää jopa puolet ratsastuajasta pääty-ympyrällä, jonka kaarella vaihtelemme avo-, sulku- ja vastataivutuksen välillä. Väliin teemme voltin ympyrän kaaren sisäpuolelle tai ulkopuolelle riippuen fiiliksestä tai siitä kummalta puolelta avut ovat hukassa suhteessa kulkusuuntaan. Harjoitus on oikein suoritettuna varsin hyvää jumppaa poneille, mutta valitettavasti ulko-lavan hallitsemattomuus kaarella ei anna ympyrällä pyörimisestä kovinkaan paljoa hyötyä.

Toiselle sijalle listalle pääsee tietenkin kolmikaarinen kiemuraura volteilla jokaisen kiemuraan. Kiemuraura jatkuu yleensä loopilla siten, että kun edellinen loppuu, alkaa seuraava taas samasta päädystä. Ratsastuskouluaikoina vihasin aina kolmikaarisia kiemurauria, mutta soveltamalla tehtävästä tulee aivan hauska. Volttien lisäksi toisinaan lisäilen suoristusten kohdalle siirtymisiä tai pysähdyksiä.

Toinen ratsastuskoulussa liiaksikin kulutettu, mutta nykyinen suosikkini, on loiva kiemuraura. Tosin tässäkin tapauksessa kiemurauraa käytetään vain molemmilla pitkillä sivuilla, ja siten että kiemuran kaarteeseen tehdään voltti kohti uraa kentän keskipisteestä. Lisäksi voltit on aivan välttämätöntä ratsastaa myös lyhyiden sivujen keskelle.

Jos aiemmin oli jotekin puhetta pysähdyksistä, niin ne eivät todellakaan ole arkipäivää - käynti-ravi -siirtymiset vielä menettelevät mielestäni, mutta pysähdyksiä ja peruutuksia ei tule ratsastettua liki koskaan. Ne vain eivät sovi mukaan yhteenkään noista mieleeni iskostuneista hauskoista jutuista.

Kolmikaarisen kiemurauran korvaajana toimii eräänlainen "volttimato". Tämä neljän voltin kahdeksikko pötkylä yksinkertaisimmillaan on vain nelikaarinen kiemuraura ilman suoria pätkiä ja kosketusta uraan. Tehtävä kaikessa hauskuudessaan on nopeatempoisempi kuin kiemuraurat, mutta jatkuu myös ikuisuuksiin. Mikä olisikaan hauskempaa!


IMG_2162

Jos asia ei vielä tullut selväksi, niin en viihdy lainkaan suoralla uralla. Pitkät sivut ovat kuin iso mörkö, jota kohti ei halua ratsastaa. Pohtimatta enempää kuinka haitallista on ratsastaa enimmäkseen kaarevilla urilla sun muuta, niin kertokaahan toki kommentteihin teidän vastaavia havaintoja omista ratsastusmieltymyksistänne. Mitkä ovat lemppari- tai mörkötehtäviänne kentällä?

tiistai 17. lokakuuta 2017

Lähikuvia

Viikonloppuna otin itseäni niskasta kiinni ja kaivoin kaapista ihka oikean kameran käyttöön. Saatte valitettavasti nauttia lähikuvista, sillä en sattunut ottamaan huomioon kuinka paljon pienempi tarha poneilla nykyisin on. 

Jokavuotiseksi kauhuksemme lauantaina paikallinen metsästysseura aloitti taas hirvenmetsästyksen. Vuosittain jahti sattuu aivan ponien tarhan lähistölle ja toki tuo mesoaminen kauhistuttaa poneja aina yhtä paljon. Onneksi viikonloppuna saimme nauttia ammuskelun äänistä vain kauempaa, joten elämämme oli varsin leppoisaa. On ihana huomata kuinka Merkuurkin on nykyisin niin luottavainen, ettei järkyty jokaisesta pyssyn äänestä suunnattomasti.

IMG_1551_1
IMG_1547_1

Vaikka lauantaina saimmekin nauttia hetkellisesti jopa auringosta, niin tilanne oli enemmänkin harvinainen. Valitettavasti ponit eivät olleet päässeet liikkumaan koko viikon aikana, joten minua vastassa oli varsin motivoitunut kaksikko.

Milkyssä oli alkanut loppuviikosta ilmetä hieman väsyneempiä piirteitä. Lääkityksellä on varmasti oma osansa ponin käytökseen, mutta mistään apaattisuudesta ei suinkaan ollut kyse. Herra oli höristen vastassa tarhan portilla ja innolla lähdössä jumppailemaan kentälle. Vauhtia ei Milkystä ole tosiaan löytynyt yhtä paljoa kuin menneinä aikoina, mutta kyse ei ole eteenpäinpyrkimyksen katoamisesta, vaan pikemminkin kiireisyyden poistumisesta liikkeessä. Jos tilanne kuitenkin pahenee, tulee suorittaa uusi katselmus lääkkeen osalta.

Milkyn kanssa lauantaina yritimme hakea lähinnä suoruutta. Poni on suorastaan kamalan vino ratsastaa. Lavat liirasivat mahdottomasti ja voltille kääntäminenkin tuntui melkoiselta työltä. Avoilla sain hieman koottua ponia, mutta sekään ei ollut lopullinen ratkaisu mihinkään. Poni tuntui vain yksinkertaisen nihkeältä ja ravissa ei olisi jaksanut kantaa itseään yhtään. 

Sunnuntaina jätin satulavyötä pykälän löysemmälle kuin tavallisesti ja vaikutus oli vain positiivinen. Lähdin ratsastamaan ponia myös hieman eri tavalla kuin tavallisesti. Kokoavien rauhallisten liikkeiden sijaan ratsastin ponia eteen ja alas, sekä pyrin tekemään isoja taivutuksia. Milkyn takapää aktivoitui aivan ennennäkömättömällä tavalla. Ravi jopa tuntui hieman pompottavalta tavallisen hiihtämisen sijaan. Lopulta pieni kokoaminenkin luonnistui, mutta vaatimustaso on nähtävästi pidettävä matalammalla rentouden saavuttamiseksi.

IMG_1550_1
IMG_1549_1

Merkuur oli viikonloppuna aivan jotain muuta kuin odotin. Parin viikon mittainen kevyempi kausi oli ladannut poniin käsittämättömän määrän virtaa. Lauantaina heti alkuun Merkuur heitteli etujalkojaan ilmaan kun sain vain ohjia tuntumalle. Homma keskittyikin hyvin paljon virran purkamiseen. En edes uskaltanut kokeilla miten pahasti ponin käämi olisi palanut avojen vääntämisestä.

Laajat kaaret ja liikkeen ratsastaminen eteen sai Merkuuria rentoutumaan ja poni muotoutuikin varsin kivaksi ratsastaa. Huomasin selkeästi kuinka hyvää ponille teki kevyen ravin ratsastaminen ja muutama pätkä laukan lisäämistä lävistäjällä. Toki perä lensi väliin kun takajalkojen liikerata jäi liian lyhyeksi etujalkojen vauhtiin, mutta lopputulos oli mieleeni varsin hyvä.

Sunnuntaina Merkuur osoittautui mahdottoman jäykäksi. Sen enempää analysoimatta, tilanne muuttui hyvin pitkälti taisteluksi siitä kumpi määrää. Kyseinen käytös on toki varsin tyypillistä Merkuurille, mutta en muista koska poni olisi purrut kuolaimeen noin pahoin kiinni. Toivottavasti syksyn kylmät ilmat eivät jäykistäisi ponia aivan lopullisesti.

IMG_1557_1
Toden totta ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolen. Toivottavasti metsätarhan kasvusto lakastuisi pian, niin ponit pääsisivät nauttimaan muustakin kuin kurasta pihaton edustalla. 

Nopeasta mielijohteesta blogi sai myös uuden bannerinsa. Toivottavasti emme elä tämän version kanssa pitkään - ovathan kuvatkin pari vuotta vanhoja. Tunnelma on kuitenkin hieman enemmän syksyinen nyt.

IMG_1540_1

torstai 12. lokakuuta 2017

Mitä teet kun ne tulee

Taas on koittanut se aika vuodesta kun lehdet kellastuvat puissa, viimeiset lämpimät päivät ovat vain historiaa - ja hirvikärpäset kaivautuvat koloistansa kohti ponin karvaisia lautasia. Kautta aikojen Milkyn pientä maailmaa on mullistanut kaikki mahdolliset hyönteiset, mutta jopa hevospaarman kokoisen lihansyöjän päihittävät hirvikärpäset. Olen ehkä kertonut muutaman tarinan liittyen Milkyn ötökkäkammoon, mutta mieleeni tuli muutama uusikin juttu viikonloppuna taas palattuani loppukäyntejä kävelemästä Milkyn kanssa. Matka taittui suurinpiirtein kolmella jalalla, koska toista takasta tarvittiin potkimaan mahassa kipittänyttä hirvikärpästä hengiltä. Lisäksi tilanteeseen liittyi raivokas hännällä piiskaaminen, joka jatkui niin kauan kunnes tulin selästä alas ja poistin kammottavuuden herran herkästä vatsanahasta. 

13087300_541939115988305_372004833057655435_n

Aivan alkuaikoina kun Milky muutti meille kotipihaan maastoilimme paljon, koska kenttää ei vielä ollut. Lähimetsissämme sijaitsi paljon ihania polkuja joita pitkin kipittelimme ja seikkalimme. 5-vuotias Milky oli ehkä maailman ihanin maastoratsu, mutta sitemmin lähimetsissämme oli isoja hakkuita, joten kaikki nuo metsäpolut ovat vain historiaa. 

Ensimmäinen kokemukseni Milkyn hirvikärpäskammoon liittyykin muuan metsäpolkuretkeen, jolloin en vielä osannut yhdistää ponin yhtäkkistä suivaantumista noihin pieniin ötököihin. Ravailimme polkua pitkin rauhassa kun Milky alkoi pukitella ja hyppiä kuin mikäkin hullu. Siihen aikaan jo hieman rauhoittuneelle ja tasoittuneelle ponille tuo oli täysin outoa käytöstä ja kauhistutti minua. Luulin lähinnä, että meitä lähestyy puistikosta jokin hirven tai karhun kaltainen otus, mutta matkanteko päätyikin aivan jonkun muun takia.

Noihin samoihin aikoihin syksyllä ponien pihaton rakentaminen alkoi olla loppusuoralla ja isäni olikin tikkaiden päässä asentamassa pihaton laipioon vanerilevyjä kun Milky saapui pihattoon. Milky on varsinainen apumies aina työssä kuin työssä, joten oletettavaa oli, että naulapurkki tulee pian kaatumaan ja porakoneen johto olemaan jonkun herran suussa, mutta mitään oletettavaa ei taphatunut, vaan Milky peruutti päin kolmiotikkaita siten, että isäni oli lähellä lentää alas. Aluksi poni sai tietysti toruja moisesta käytöksestä, kunnes ponin tunkiessa peräänsä erittäin intensiivisesti päin tikkaita pyllyn päällä näkyi kipittävän pieni hirvikärpänen. Tuon kipittäjän poistamisen jälkeen poni vain huokaisi ja poistui pihatosta yhtä vikkelästi kuin oli sinne saapunutkin.

IMG_20170930_172821
"Tunnenko jonkun kipittämässä selkääni pitkin?!"
Valitettavasti silloin kun poni ei löydä ihmistä avuksi poistamaan pikku riiviöitä itsestään, saattaa herra laukata tarhassa ties millaista kuviota ja yrittää hakata turvallaan ötökkää hengiltä. Kesäaikaan Milky tykkää olla kesäkauden ötököitä piilossa pihatossa, mutta hirvikärpäsiin tämä keino ei tietenkään toimi niin hyvin, koska ötökät piiloutuvat karvan sisään tiiviisti. Pieni ekstraurheilu ei tietenkään ole pahitteeksi, mutta epätoivo on hyvin vahva tuossa juoksentelemisessa.

Nykyisin ongelma ei ole niin häiritsevä tietysti, mutta aikanaan moni valmennuskin meni pilalle hirvikärpästen takia. Milky ei vain pääse yli eikä ympäri asiasta, että jokin kipittää pitkin sen nahkaa. Jos hirvikärpästä ei saa poistettua (ja jokainen tietää, että ruskean paksun karvan seasta ötökän löytäminen ei ole aina helppoa) jatkaa Milky hännällä huiskaamista ja jaloilla potkimista loputtomiin. 

Tiedättekö Milkyn sielunkumppaneita, joille villiponin elämä ei olisi liiallisen mukavuudenhalun takia mahdollista? Olisi hauska kuulla jos teiltä lukijoilta löytyisi vastaavanlaisia kokemuksia niin hirvikärpäsistä tai muista hevosten maailmaa mullistavista asioista.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Lääkityksen alku

Viikonloppu meni osaltamme jokseenkin pieleen sadealueiden pyöriessä päällä. Lauantaina pääsimme vähän harrastamaan liikuntaa, mutta sunnuntain ohitimme suosiolla. Poneilla on ollut muutenkin nyt enemmän vapaata huonon sään takia. Valitettavaahan se on, mutta en usko ponien menevän rikki muutaman viikon kevyemmästä liikunnasta.

Milkyllä aloitettiin PPID-lääkitys Prascend-nimisellä valmisteella viime viikon aikana. Annostuksena tähän alkuun on tosiaan puolikas tabletti ja jossakin vaiheessa annostuksen sopivuutta tullaan tarkastamaan verikokein. Viikonloppuun mennessä ponilla ei ollut ilmennyt mitään selkeitä sivuvaikutuksia. Hieman nuutuneelta poni on vaikuttanut jo jonkin aikaa, mutta luulen paksun karvan olevan suurempi syyllinen tähän kuin minkään muun. Poni on täysin normaalista eteenpäinpyrkiväinen, mutta kaikki ylimääräinen suhaaminen on lähinnä poistunut ponin normaalitoiminnoista. Joten sanoako tätä nyt sitten nuutumiseksi vai ei.

Eläinlääkäri suositteli vahvasti myös laihtumisen nopeuttamiseksi jatkuvaa heinän liottamista, mutta koska ponien päiväruokinta toimii heinäautomaatin kautta, tuntuisi ällöttävältä laittaa märkä heinä killumaan tuntikausiksi odottamaan ruoka-aikaa. Heinä on aivan varmasti näin huonon kesän jälkeen sokerista, mutta annoksia on pyritty pienentämään minimiinsä. Ponit saavat kuitenkin edelleen heinää tasaisin väliajoin kuudesti päivässä. Annokset ovatkin pieniä, mutta tiheän ruokailuvälin ansiosta ponit eivät vaikuta aiempaa nälkäisemmiltä.

Merkuur on laihtunut melko hyvään kuosiin, kun taas Milky on edelleen melko patukkamoodissa. Läskiä on kuitenkin lähtenyt huomattavia määriä lapojen ja sään seuduilta. Nämä asiat eivät todennäköisesti näkyisi yhtään missään kuvissa, mutta kädellä tunnustelemalla lavan päältä ei löydy enää ns. geelityynyä, vaan kovempaa matskua! Viimeiakoina Milkyyn on myös tullut huomattava muutos kaulan liitoskohtaan. Säkän ja kaulan väliin on muodostunut pieni kuoppa, joka vain valitettavasti korostaa niskassa olevaa rasvaa. 

2017-10-08_11-07-34
Kuvassa erottuu melko hyvin monttu säkän ja kaulan välillä, sekä niskan profiili.
Käsituntumalla Milkyllä tuntuu jopa paremmin kylkiluut kupeista kuin Merkuurilla, mutta Milkyn riippuva vatsa ei taas ole lainkaan hyvä asia. Roikkuva vatsa tosin lukeutuu myös PPID:n oireiden listaan, joten ongelma liittyy mahdollisesti aineenvaihduntaan. Sanoisin kuitenkin, että suunta on koko ajan oikea ja pienikin muutos on parempaa päin.